Stefan Stanciu
Stefan Stanciu (s.1982) tunnettiin lapsuudessaan pienenä ”panhuilu-Stefanina”. Ensimmäinen soolo-albumi ilmestyi pojan ollessa alakoululainen ja kouluaikanaan hän ehti tehdä kaikkiaan kuusi levyä. Ensimmäiset oli koostettu pienistä populaarimelodioista ja kansanmusiikista. Myöhemmin mukaan tuli myös kevyttä klassista sovituksina.
Panhuilu ei ole ennen Stefania kuulunut viralliseen musiikin- koulutusohjelmaan Suomessa. Siksi Stefan aloitti muodolliset musiikin perusopinnot poikkihuilulla ja oboella. Lukioaikanaan hän valitsi oboen ammatillisten klassisten muusikko-opintojensa pääaineeksi Helsingin konservatoriossa. Sivuaineenaan hän sai luvan tutkintotavoitteisesti opiskella panhuilua klassisen musiikin soittimena. Keväällä 2003 hän suoritti ensimmäisenä Suomessa konservatorion pääaineessa vaaditun solistisen tutkinnon sivuaineessaan panhuilussa. Suoritus arvioitiin erinomaiseksi. Seuraavan kahden vuoden aikana Stefan suoritti Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian pedagogisen linjan opiskelijana opintojensa seuraavat tutkinnot, panhuilun B-resitaalin sekä konserttotutkinnon. Arvosanat olivat jälleen erinomaiset, mutta nyt lautakunta myös sanallisessa palautteessaan toivotti panhuilun lopullisesti tervetulleeksi rikastuttamaan taidemusiikkia omintakeisilla ilmaisumahdollisuuksillaan klassisen soitinperheen täysivaltaisena jäsenenä.
Keväällä 2007 Stanciu sai valmiiksi Stadia AMK:n opinnäytetyönsä, jonka aiheena oli Panhuilunsoiton peruskurssien 1-3 sekä I/D-tason kurssisuoritusvaatimukset sekä ohjelmistoluettelo. Koska panhuilu on vasta ”aloitteleva” musiikkioppilaitossoitin, sille ei ole ennestään valmiita ohjelmistotaulukoita. Näin ollen tämä työ mahdollistaa panhuilunsoiton opiskelun mm. musiikkioppilaitoksissa, koska opetuksen aloittamisen edellytyksenä on kurssivaatimusten ja ohjelmistoluetteloiden laatiminen niin perusasteelle kuin musiikkiopisto-asteellekin (I/D). Opinnäytetyö on samalla pieni ohjekirja panhuiluopettajalle tai itsenäisesti opiskelevalle oppilaalle: hän saa tietoa panhuilun hengitystekniikasta ja ansatsista verrattuna poikkihuiluun ja oboeen sekä siitä, mitä liikkeitä hänen tulisi varoa soittaessaan panhuilua. Tämän tyyppinen tieto on tärkeää, sillä panhuilu on hyvin fyysinen soitin ja jos sitä ”väärinkäyttää”, se saattaa aiheuttaa nuorelle oppilaalle pysyviä niskavammoja tms.
Stanciu jätti syksyllä 2004 tarkastettavaksi Jyväskylän yliopistoon panhuilunmahdollisuuksia taidemusiikki- soittimena käsittelevän pro gradu - tutkielmansa. Hänen tutkimuksellisia mielenkiinnon kohteitaan ovat teokset, jotka voitaisiin länsimaisessa musiikkiperinnössä ottaa panhuiluohjelmistoihin, millaista taidemusiikkia panhuilulle itselleen on omistettu ja millaisten teknisfysiologisten tietojen tarjoaminen on tarpeen niille säveltäjille, jotka aikovat teoksiaan panhuilulle omistaa. Tutkielma arvioitiin erinomaiseksi.
Joulukuussa 2007 Stanciu valmistui erinomaisin arvosanoin AMK Stadiasta oboen- ja panhuilunsoiton pedagogiksi. Helmikuussa 2008 hän valmistui myös filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta, jossa hänen pääaineensa oli musiikkitiede.
Pro Gradu - tutkielma: Panhuilu länsimaisen taidemusiikin tulkiksi Panhuilunsoiton peruskurssien 1-3 sekä I/D-tason kurssisuoritusvaatimukset sekä ohjelmistoluettelo
|
